Tältä löydät lyhyen tiivistelmän jokaisesta rodusta ja linkin rodun syventävälle sivulle.
Kääpiöt ja kääpioiden sukuiset kansat ovat lyhytkasvuista, mutta vankkarakenteista väkeä. Ylivoimaisesti suurin osa heistä asuu syvällä maan alla tai korkealla vuoristossa. Heistä on vaikeaa sanoa mitään yleistä, sillä jokainen kansa eroaa muista niin paljolti. Kääpiökansojen sukujuuret ovat hämärän peitossa, eikä tiedetä milloin ja mistä nämä ilmestyivät.
Viiteen erilaiseen klaaniin jakautuneet kääpiöt ovat taitavia käsityöläisiä, jotka eivät omissa yhteisöissään laske ajankulkua ollenkaan (kaikki tarvittavat ajanmääreet määritellään matkoihin kuluvien aikojen suhteen). Osa kääpiöklaaneista on alkanut käymään aktiivisesti kauppaa ihmisten kanssa ja rikastunut siinä suuresti, sillä heidän huonommatkin tuotoksensa ovat ihmisten keskuudessa arvokkaita. Näiden klaanien edustajista osa vastaa nykymaailman ökyliikemiehiä.
Dhangmer olivat ennen vuorenkääpiöiden 6. klaani, joka kauan sitten lähti kaivautumaan yhä syvemmälle ja syvemmälle ”suonten suonen” perässä. Matkallaan he lopulta sekoittuivat syvämaahisiin ja hiljalleen heidän yhteytensä muihin kääpiöihin näivettyivät. He ovat nykyään jumalankieltäviä teknologisteja, varmasti maailman taidokkaimmat mekaanisien laitteiden suunnittelijat ja rakentajat.
Syvällä maan alla asuva pieni kansa, joka on kaukaista sukua kääpiöille. Elävät hiljaiseloa haalien kokoon kaikkea mahdollista tietoa, mitä ulkomaailmasta voivat saada. Ovat jollain tuntemattomalla tasolla hyvin kosketuksissa maan ja kiven kanssa. Taipuvaisia erakkomaisuuteen ja pitävät muihin yhteyttä vain, jos tarvitsevat jotain tai haluavat jakaa tietoa.
Haltijat ovat tiedettävästi vanhin olemassaoleva kansa. He ovat äärimmäisen pitkäikäisiä ja heitä pidetään hyvin älykkäitä. Haltijat elävät elämäänsä ”toinen jalka” henkimaailmassa ja se paistaa heidän olemuksestaan ja ruumiinrakenteestaan. Koska haltijat ovat läsnä myös henkimaailmassa ja osittain tuntevat, osittain arvaavat mikä heitä odottaa ja pelkäävät kuolemaa enemmän kuin mitään muuta (eräät tekevät poikkeuksen tähän sääntöön mm. remmoth). Tiivis yhteys henkimaailmaan tekee haltijoista hyviä maagikkoja. Äärimmäinen kuolemanpelko taas saa haltijat käyttäytymään todella arvaamattomasti kuoleman läheisyydessä (mm. maagisodat)
Haltijoista ”jaloimmat”, voimakkaita maageja ja suuria taiteenystäviä. Haltijoista he ovat pisimmät ja heidän hiuksensa ovat sävyiltään kultaa ja hopeaa. Vahva elämänliekki saa heidät hohtamaan näkyvää valoa. He ovat hyvin harvassa ja vain kourallinen ihmisiä on eläessään nähnyt kultahaltijan, suuri osa kuvittelee heidän jopa hävinneen jonnekin toiselle maailmantasolle tai taivaaseen.
Suurhaltijat ovat jänteviä ja tummahiuksisia haltijoita, jotka rakastavat luomista. He ovat taitavia rakentajia ja seppiä. Kirjat edustavat heille kuollutta ja mennyttä, eivätkä he käytä niitä muina kuin ohjekirjoina. Heidän perinteensä ja kulttuurinsa on täysin suullista ja alati muuttuvaa. (Joskin haltijoilla on pitkä muisti ja pitkä ikä.)
Saleth eivät nimestään huolimatta asu vedessä tai veden alla vaan rannoille rakennetuissa kaupungeissa. He ovat hyvin laihoja ja heidän hiuksensa ovat usein valkeat ja ihonsa kalvakka. Heidän suurimmat intohimonsa ovat purjehtimisen ja laivanrakennuksen ohella kirjat, etenkin historia. Muut haltijat vieroksuvat heitä tämän vuoksi. Merihaltijat ovatkin usein tekemisissä myös ihmisten kanssa haltijoiden sijaan.
Pelätyt ja vihatut. Harmaahaltijat karkotettiin muiden haltijoiden luota. Heidän ihonsa on tummunut ja hiuksensa usein harmaat ja likaiset. Hiukset voivat olla harmaat osittain pelkän pölyn ja liankin vuoksi. Mustat ovat hyvin tiedonjanoisia ja suuri osa heistä onkin oppineita huolimatta heidän raakalaismaisesta ja pelottavasta maineestaan. Heidän ja maanpäällisten serkkujensa viha on molemminpuolista ja aiheutti myös maagisodat, tämä viha juontaa juonensa kauas historiaan ennen ihmisten saapumista Kontondeen ja haltijoiden syviin vakaumuksellisiin erimielisyyksiin ks. elmadin kapina.
Soleth Villihaltijoita vieroksutaan haltijain parissa kuten erakkoa, erakkohaltijoina heidät myös tunnetaan. Haltija kansoista ihmismäisimpinä he ovat omaksuneet kumpaisenkin suvun parhaat puolet. Vuosisatoja kestänyt eristys muista haltijoista ja läheiset suhteet tasankolaisiin ovat heikentäneet niin geenistöä kuin määrää. Moni Imperiumin tutkija luokitteleekin Villihaltijat ja tasankolaiset samaksi kansaksi.
Ihmiset ovat kenties nuorin maailman kansoista. Ihmisille tunnusomaisia ovat äärimmäisyyksiin menevä yksilöllisyys ja lyhytikäisyydestä johtuva kiivas, suorastaan kuumeinen elämänrytmi. Kuten yksilöitä, on myös ihmiskansoja hyvin monia erilaisia.
Keisarilliset eivät ole yksiselitteinen kansa, vaan kollaasi erilaisia etnisiä ihmisryhmittymiä, jotka muodostavat omia ”osavaltioitaan” keisarikunnan sisälle. Draosiaa johtaa keisari, jonka ”tiedetään” polveutuvan suoraan Aberhimin veljeksistä, keisarikunnan perustajista. Veljekset muovasivat keisarikunnan maagisotien jälkeensä jättämästä anarkiasta verellä ja teräksellä, kuten sanotaan. Nykyään Draosia on vankka meri-, sotilas- ja kauppamahti.
Läntisillä aavikoilla asuva hurja ja sotaisa kansa. Heitä sanotaan toisinaan aavikon aaveiksi, sillä he tuntuvat liikkuvan hiekkadyyneillä niin vaivatta ja näyttää siltä kuin he osaisivat kadota hiekkaan halutessaan. Nämä tummaihoiset ja laihat ihmiset yhdistävät tanssin, uskonnon, laulun ja sodan toisiinsa ”itäisille” oudolla tavalla. He uskovat olevansa jumalan valittua kansaa ja heidän ratsunsa ovat hurjia liskoja, jotka ovat kaukaista sukua lohikäärmeille ja muille suurille käärmeille.
Ylväin ihmiskansa. Pitkäikäisiä ja todella kookkaita ihmisiä. Heillä on ihmisistä läheisimmät suhteet haltijoihin. Tavalliset ihmiset kunnioittavat ja osittain pelkäävät suurihmisiä. Suurihmisiä pidetään myös siinäkin mielessä haltijamaisina, ettei heidän uskota kuolevan vanhuuteen (itseasiassa suurihmiset vanhenevat, muttei se näy päällepäin). Suurihmisten käsitys kuolemasta on myös hämärtynyt, he eivät usko kuolemaa kuolemaksi, eikä heidän kielestään löydy ilmaisua kuvaamaan ”luonnollista kuolemaa” (he kieltävät vanhuuden olemassaolon ja se on heille tabu).
Puolhaltijat ovat kansojensa hylkiöitä. Vain osa suurihmisistä ja merihaltijat huolivat heitä joukkoonsa. Heitä pidetään epäsikiöinä ja toisinaan jopa demonien lapsina heidän usein luonnottoman ulkomuotonsa vuoksi. Vääntyneet ja luonnottomat piirteet johtuvat haltioiden ja ihmisten geenien yhteensopimattomuudesta. Puolhaltijoita on vähän ja heistä jokaista pitää käsitellä yksilönä ennemmin kuin jonkin kansan jäsenenä. Ulkonäköä lukuunottamatta puolhaltijat ovat perineet sekä ihmis- että haltijavanhempiensa parhaimmat ominaisuudet ja ovat usein omassa työssään äärimmäisen lahjakkaita.