Monta suunnitteluhetkeä olemme käyttäneet pääasiassa metafyysisten kysymysten pohdintaan. Varsinaiselle pelinkululle osa-alueella ei niinkään ole merkitystä tai suoraa hyötyä, mutta mielestäni pelinjohtajalle varmuutta eri kansojen jumalkäsityksiin ja uskomuksiin tuo se, jos itse tietää absoluuttisen totuuden josta kaikki ovat uskomuksena vääristelleet.
Magia on maailman absoluuttinen kaaosvoima. Se on raakaa, vellovaa voimaa kuten jokin epämääräinen noidankattilassa poriseva liemi ja kaikkeus on tämä noidankattila.
Fwyncorlaenin maailmankaikkeus on olemassa kaikkeuden kaaoksessa tapahtuvan järjestystilojen vaihtelun tuotos; hetkellinen korkeamman järjestyksen tila (mikäli joku haluaa etsiä asialle jotain vastaavaa ilmiötä oikeasta maailmasta, tutustukoon hän entropian käsitteeseen ja entropiassa jatkuvasti tapahtuvaan mikroskooppiseen huojuntaan. Tässä on kyse hieman samasta asiasta, mittakaava on vain eri). Vaikka Fwyncorlaenin luonne onkin siis epästabliili ja hetkellinen, ei se tarkoita, etteikö Fwyncorlaen sisältäpäin katsottuna olisi hyvin pysyvä ja pitkäikäinen rakenne. Ajankulu on nimittäin jokaisen maailmankaikkeuden sisäinen ominaisuus. Jokaisen siksi, ettei Fwyncorlaenin maailmankaikkeus ole ainoa.
Maailman rakenne ei ole absoluuttinen, sillä kuten painovoima kaarevoittaa ja taivuttaa avaruutta, taivuttaa kaaos maailmankaikkeutta vääristäen ja hämärtäen rinnakkaistodellisuuksien ja myös muiden maailmankaikkeuksien rajoja. Paikoissa joissa magiaa on poikkeuksellisen paljon, esiintyy toisinaan repeämiä ja vääristymiä todellisuudessa. Nämä voivat aiheuttaa kaiken muun oudon lisäksi arvaamattomia siirtymiä ajassa, paikassa ja todellisuudessa. Siis jopa maailmankaikkeuksien välille voi syntyä ”tunneleita” mikäli niitä ympäröivä kaaos taipuu oikein. Huomattavaa on, ettei maailmankaikkeuksien ulkopuolella ole mitään muuta kuin abstrakti kaaos (ei tilaa, ei aikaa, ei mitään). Huomattavaa näissä toisissa maailmankaikkeuksissa on, etteivät ne välttämättä mahdollista elämää missään muodossa ja aika, luonnonlait ja yleispätevämmätkin maailman ominaisuudet voivat olla jopa toistensa vastakohtia tai sitten vastikkeita ei edes löydy (kaikissa maailmankaikkeuksissa ei välttämättä ole olemassa esimerkiksi massaa).
Fwyncorlaenin maailmankaikkeus on luonteeltaan kollaasi useammasta erilaisesta yhteentörmänneesta maailmasta. Tämä ehkä jopa ainutlaatuinen yhdistelmä mahdollistaa elämän juuri tässä maailmankaikkeudessa.
Fwyncorlaen koostuu pääsiassa henkimaailmasta (varjomaailma), arkimaailmasta ja niiden rajapinnasta. Näiden kahden maailman väliin jäävä rajapinta on maailman kannalta kaikkein oleellisin, sillä se mahdollistaa vuorovaikutuksen näiden kahden maailman välillä ja jokaisen elävän olennon olemus kulkee tämän rajapinnan läpi (ruumis on arkimaailmassa ja henki varjomaailmassa). Myös demonit ja magia kumpuavat tästä samaisesta rajapinnasta.
Varjomaailma (Límie) on arkimaailman (Aímie) kanssa päälekkäin oleva henkien valtakunta. Jokaisella elävällä olennolla on heijastuksensa varjomaailmassa, mutta kaikilla olennoilla varjomaailmassa ei ole vastinetta arkimaailmassa.
Eräitä poikkeuksia lukuunottamatta arkimaailman asukkien (Aímend) sielut ovat näkymättömiä varjomaailmassa, koska sielut ovat vangittuina ruumiin sisälle ja ruumista ei voi havaita henkimaailmassa. Sama toimii myös kääntäen (varjomaailman asukit (Límend) eivät ole näkyviä arkimaailmassa).
Vaikka sielut ovat näkymättömiä, ne ovat portti varjomaailmaan ja samalla kanava, jonka kautta varjomaailma voi vaikuttaa arkimaailmaan.
Kuollessaan ”tällä puolella” kuolee ruumis ja sielu on alasti varjomaailmassa muiden henkien armoilla.
Sielut eivät kuitenkaan yleensä lopullisesti jää limbon tilaan, vaan ajan mittaan karkaavat manalaan. Tämä aika riippuu paljolti sielusta, eivätkä kaikki sielut välttämättä ikinä jätä tätä tilaa tai löydä manalaa.
Kääpiöiden sielut (pätee myös dhangmeriin) ovat kuin kuplia varjomaailmassa. Tästä johtuu, että henkien vaikutus heihin on hyvin vähäinen (ja tämän vuoksi heidän on myös vaikeaa loitsia, lähes mahdotonta kanavoida maailmojen rajapinnassa vellovaa kaaosta, koska he elävät tavallaan kuplassa, joka ulottuu varjomaailmaan). Koska kääpiöiden sielut eivät pysty siirtymään varjomaailman puolelle, heidän sielunsa syntyvät uudelleen tämän maailman puolella. Kääpiöille ei kuitenkaan jää mitään muistoja edellisestä elämästään.
Haltijat ovat osittain henkiolentoja ja siksi he pystyvätkin tuntemaan varjomaailman jatkuvan läsnäolon. Vähäisemmät vain aavistaen ja mahtavammat pystyvät jopa näkemään ja kurkottamaan toiselle puolelle.
On olemassa äärimäisen harvinainen periytyvä sairaus, joka saa ihmisen sielun ”hehkumaan”. Tällaiset ihmiset näkyvät varjomaailmassa majakkamaisena loisteena, kuten mahtavemmat haltijat ollessaan tuolla puolen. Nämä yksilöt houkuttelevat ympärilleen paljon henkiä ja heidän läheisyydessään tapahtuu usein paljon selittämättömiä asioita. Jotkut ruumiittomat henget vartovat ja vaanivat siinä toivossa, että voisivat saada itselleen kaapatuksi ruumiin, toiset taas tarkkailevat pelkästä mielenkiinnosta. Niin tai näin, ovat nämä ”Majakat” usein todella poikkeuksellisia yksilöitä. Sielun loisto voi myös sammua. Syytä tähän on vaikea tunnistaa, mutta usein se liittyy murrosikään ja sitä voisi kuvailla eräänlaisena loppuunpalamisena. Kun tällainen loisto sammuu, on seurauksena sielun muuttuminen kääpiömäiseksi. Tällaiset yksilöt eivät jostain syystä kuitenkaan aina kääpiöiden tavoin unohda kokonaan entistä elämäänsä uudestisyntyessään, vaan voivat säilyttää hyvinkin tarkkoja muistikuvia edellisestä elämästään.