Jumalat syntyivät vasta vanhojen kansojen jälkeen näiden ”uneksimina” eli kuvittelemina ja kehitteleminä (tämä tapahtui osittain samalla, kun vanhat kansat nimesivät asioita). Tämä oli mahdollista vanhojen kansojen aivan täysin ainutlaatuisen ajatuksenjuoksun vuoksi. He alitajuisesti loivat hyvin tarkan mielikuvan tietyistä jumalistaan ja siis omalla tavallansa loivat jumalat magiasta. Fwyncorlaenin jumalisto syntyi siis kuvastamaan ja heijastamaan heidän tarpeitaan ja uskomuksiaan. Vanhojen kansojen uneksimat jumalat olivat usein hyvin konkreettisia ja siten tiukasti sidottuja omiin tehtäviinsä ja ”velvollisuuksiinsa”, luultavasti kaikkein abstrakteimmiksi jumalista jäivät Kuolema ja Syntymä, Dalesmar ja Dalelei. Vrt. Demonit

Kerran olevaksi tultuaan ei jumala enää häviä minnekään. Jumala toimii itsestään enemmän tai vähemmän tietoisena ja palvelijoidensa tahdon ohjaamana. Vaikka jumalaa ei voikaan suoraan pakottaa, voi sen tahtoa suunnata ja taivuttaa vahva usko ja tahto (tähän tosin vaaditaan monia, monia älykkäiden kansojen edustajia). Mikäli jumalaan lakataan jossain vaiheessa uskomasta, alkaa jumala elämään ”omaa elämäänsä” sille alkujaan uneksittujen ominaisuuksien pohjalta. Miten tämä jumala alkaa itseään toteuttamaan riippuu jumalan olemuksesta, usein abstraktimmat jumaluudet saavuttavat korkeamman henkisen tason kuin konkreettiset jumaluudet. Näin kerran synnyttämästään uskosta eronneina eivät jumalat ole enää siihen täysin sidoksissa ja osittain voivat toimia oman tahtonsa mukaan, kykyjensä suomissa rajoissa. Hyvinä esimerkkeinä näistä erilaisista jumaluuksista toimivat Dalesmar ja Valo.

Jumalan rukoileminen on aina yritys kääntää jumalan huomio itseä kohti. Tietysti suunnattu ja johonkin selkeään asiaan liittyvä rukous (esim. sateen rukoileminen) toimii huomattavasti todennäköisemmin kuin epämääräinen toive. Yhden ihmisen (tai haltijan, tai kääpiön) rukous ei paljoa vaikuta, ehkä hyvällä onnella hieman saa huomiota osakseen. Jos sankemmat joukot käyvät rukoilemaan ja pyytämään jotain jumalilta, kasvaa todennäköisyys siitä, että jotain oikeasti tapahtuukin. Tosinaan monimutkaisissa tai poikkeuksellisen vaikeissa rukouksissa voivat monet jumalat ”yhdistyä” täyttämään pyyntöä, tavallaan kaikki yhdessä vedettynä toimimaan yhtenä entiteettinä jonkin asian puolesta. Tällä tavoin voivat kansat kuvitella palvovansa vaikkapa ”järjestystä” ja kuvitella ”järjestyksen” tekevän ihmeitä keskuudessaan, vaikka kyseessä olisikin erinäisten jumalien kollaasi toimimassa yhtenä. Nk. ”suojelusjumalat” ja muut vastaavat ovat hyvin yleisiä esimerkkejä tällaisista jumalkollaaseista, joita palvotaan yhtenä jumaluutena ja nimitetään yhdellä nimellä.

Mikään rukous ei takaa jumalan väliintuloa, eikä ole taannut vanhojen kansojen tappion jälkeen, jumalien rajallisesta vapaasta tahdosta johtuen

Tulee myös huomata, etteivät kaikki jumalina palvotut asiat välttämättä ensinkään ole jumalia, vaan voivat itseasiassa olla demoneita tai jopa kokonaan olemattomia. Uskonnot ja jumalat kannattaa siis erottaa selkeästi toisistaan.